Virta on nyt kateissa. Ollut kadoksissa jo kuukauden päivät. Kaiketi jonkin sorttista kaamosmasennusta sekoitettuna ”leikkauksen jälkeiseen väsymykseen”.

Kunto on kohentunut ja leikkauksen jälkeiset komplikaatiot valtaosiltaan korjaantuneet lähes olemattomiin. Ääni on vielä hieman karhea ja madaltuu rasituksen myötä. Pystyn kuitenkin jo oikeasti huutaa kailottamaan asiani komeasti. Yläkerran kansalaisetkin tulevat jo syömään kun äiti kiljaisee ja koirat saa huudeltua pihalta sisälle. Avannereikä on parantunut täysin. No, navalta se kyllä näyttää, mutta ei vaivaa mitenkään. Närästys-ja vatsansuojalääkitys on tietysti tullut tarpeettomaksi ja olen taas kärsinyt aloittaa osteosporoosilääkityksen. Nielemisessä ei ole mitään problematiikkaa.

Koirien kanssa olen käpytellyt metsälenkkejä. Väsymys vielä yllättää kilometrin jälkeen, mutta kulkeminen on helppoa. Kun vain saisi itsensä liikkeelle joka päivä. Mieluiten luuhuaisin nyt peiton alla tai korkeintaan tuijottelisin tietokoneella jotain yhdentekevää peliä.

Käytiin nimittäin porukalla Välimeren rannalla lomailemassa kuukausi sitten. Viikko ihanassa auringon lämmössä ja valossa. Jaksoin hyvin, mutta takaisin tulo kylmään Suomeen laukaisi kunnon väsymyksen. Massiivisesta väsähdyksestä huolimatta en saanut (vai siitä johtuen)kuitenkaan kunnolla nukutuksi. Joten kokeilin melatoniinia. Ja se auttaa. Kaksi mg illalla nassuun ja saan unenpäästä kiinni. Aamuyöllä herään ja joudun odottelemaan unta, mutta onneksi rytmi on kutakuinkin samanlainen kuin muulla perheellä. Onhan se kiva että perheen äiti on välillä tavattavissakin, eikä aina nukkumassa.

Tällaisen väsähdysilmiön olen kokenut aikaisemminkin. Kun tsemppaan oikein kovasti jonkin asian kanssa (esim leikkausten), jaksan akuutin vaiheen hyvin ja tunnen sietäväni tilannetta kohtuullisesti. Mutta kun tilanne helpottaa eli fyysisesti alan toipua, niin iskee henkinen väsymys. Olen joutunut toisinaan esim aloittamaan masennuslääkityksen. Vaikka tunnistan jo kuvion, tuntuu se edelleen sietämättömältä. On inhottavaa että, ”elämää on elettävä väkisin”. Tiedän, että tämäkin helpottaa, mutta kun ei jaksa…