Kiroiluttaa, itkettää ja sitten vielä naurattaa.

Perjantainen juurihoito pillastui viikonloppuna totaalisesti. Sunnuntaiaamuna toinen poski oli kuin hamsterilla ja olo kuumeinen. Omituisesti poskipäässä ja korkealla huulen sisäpuolella oli arka paikka.

Päivystävä hammaslääkäri korkkasi lääkepaikan ja pääsin maistelemaan viemärilöyhkää suoraan omasta suusta. Tarkan syynäämisen jälkeen todettiin että siellä on tulehduspesäke juurenkärjen päässä. Vaihtoehtoja on kaksi – yritetään vielä juurihoitoa tai poistetaan hammas. Lääkäri suositti jälkimmäistä, koska se on nopeampi tapa hoitaa tulehdus pois suusta. Juurihoito voisi onnistua, mutta vaatisi pidemmän hoitoajan ja sen lopputulos on epävarma. Tämmöinen mätämyökky elimistössä on riski jo nyt. Onhan sisuskaluissani aorttaläppäproteesi  ja nousevan aortan proteesi. Ja leikkaustahan ei sitten voi ajatella lähiaikoina. Niin ja hammas heilui (täh!!!!)

En voi tajuta että suussani on ollut tämmöinen aikapommi. Olen kyllä käynyt hammaslääkärillä useasti omituisten tuntemuksien takia. Mitään dramaattista rajua särkemistä tms ei ole ollut. Hammas voi siis todella mädäntyä puolisalaa. Omituista. Röntgeneitä on otettu hiljattain ja hampaat joulukuussa viimosen päälle kuntoon.

Soitin ensin Puolisolle. Oltiin ihan hiljaa vaan. Sanoi sitten että ota iisisti, parempi että huomattiin nyt.  Otin sitten iisisti, mutta soitin heti myös Tärkeälle Ystävälle. Kiroilin sille ja sitten filosofoitiin otsikon mukaisesti.

 Why? Why? Why? Why? Why? Why? Why? Why? Why? Why? Why? Why?

Sairaalakin sai tiedon. Ottavat taas yhteyttä uutta aikaa varten.. ähh. Nyt aloitin antibiootit, parin päivän kuluttua kaivetaan raivostuttava umpimätä pilipalilego ulos suusta.

Naurattaa siksi että olen salaa, lapsellisesti  jotenkin järjen- ja tahdon-vastaisesti helpottunut. Ei tarviikkaan mennä sydänleikkaukseen…. vielä.