Olen vapaa! Tulevalla viikolla on kaksi viikkoa ilman PEGiä täynnä.

Jännitin tietysti etukäteen sen poistoa. Kun maata rellotin hoitopöydällä napa paljaana ja useampi ihminen ympärilläni, epäilin kyllä olevani jonkin sortin pulassa. Kirurgi kouraisi letkusta tukevasti kiinni ja nyhtäisi voimalla -  ja minä purin hammasta kuten käskettiin (pistin myös silmät kiinni vaikka ei käsketty). Enkä sitten ehtinyt tajuamaan muuta kuin PLOTS -äänen kun kumitutti pärskähti takaisin tähän maailmaan. Nauroin ja irvistelin yhtä aikaa - kirvely oli kyllä reipasta, mutta kivuksi en kutsuisi. Se oli sitten siinä, ADJÖ Lärpytin ja kiitos kaikille. Ihmettelin vielä käytävässä että vatsassa ei tuntunut sen kummemmin.

Käväisin samaisella käynnillä ihan extempore tapaamassa tuttua kardiologiakin. Alunperin menin ohikulkiessani varaamaan puhelinaikaa, mutta sainkin ajan heti. Juu, niinkin voi käydä. Sain asiani hoidettua ja verenpainelääkitystä lisättiin taas. Nyt otettiin käyttöön takaisin Cozaar, 50 mg annoksella. Puuhastelun lisääntyessä näyttää yläpaine nousevan sinnikkäästi yli 120. Toivottavasti nyt pysyy, muuten huolestun.

Olin varannut loppuviikoksi "sairaslomaa", jos olen vaikka kipeä PEGin poiston jäljltä. Ensimmäisenä päivän löysin sideharsotuppelosta spagetin murusia ja reikä näytti töhnäiseltä. Vajaan viikon ajan avanne eritteli ja oli verestävä ja ruvella. Nyt nassussa on kakkosnapa - pieni ja siisti sellainen. Ihmeellistä on että granulaatiokudos on kuivunut itsestään pois.

Syöminen sujuu ja juominenkin ihan rivakasti. Kurkku on kyllä melkoisen herkkä. Murut takertuvat herkästi ja ruoka suussa ei puhuta. Minusta on tullut myös aikamoinen röyhäyttelijä. Purppasuja on mahdoton millään lailla pidätellä - joten jos haluan käyttäytyä edes hieman sivistyneesti, en voi juoda yhtään hiilihappopitoisia juomia.

Edellisen kirjoituksen jälkeen kävin myös puheterapiassa. Ääni on edelleen karhea ja volaa saisi olla lisää (toivoo Pillin ja Pullan emäntä). Sain ääniharjoituksia sekä luvan huutaa (tai siis yrittää) ja kehotuksen laulaa jos suinkin pystyn. Lisäksi otin mukaani nipun harjoituksia kotitehtäviksi. Päätin olla menemättä enää terapiaan - kuten terapeuttikin sanoi että "ääni tulee sinulla luontevasti ja pakottamatta". (Joo, ei ole tarvinnut meikäläistä yleensä pakottaa puhumaan.)

Kun olin viettänyt sairaslomaani kaksi päivää, varasin lentoliput maailmalle. Eihän tässä nyt kipeitä olla. Sunnuntaina sitten porhalsin Tärkeän Ystäväni kotiin. Teen kanssa puitiin viime aikaiset käänteet joka suunnalta ja tietysti tulevaisuuden suunnitelmat. Sovittiin että pidetään taas kymmenen vuoden tauko aortan korjaamisissa. ( Kumpikaan ei nyt jaksa edes ajatusta uusista korjausleikkauksista) Lisäksi liikuin kaupungilla kuten aina ennenkin ja tein erinäisiä hankintoja talven varalle - on kertakaikkiaan oltava valmiina kohtaamaan kamala pimeä talvi... uudessa takissa. Niin ja lähti kotia kohti yläkerran aulaa varten ihan komea kuorma suoraan Ikeasta. Jäi viime talvena vähän tuunailut vaiheeseen.

Nyt kun olen tullut takaisin tuntuu olo aivan mahtavalta! Olen levännyt ja tuntuu että olen selvinnyt jostakin. Kyllä elämä maistuu - Pilli ja Pulla järjestivät tervetuliaisyllätyksen - osoittivat taas kääntäjän lahjansa järjetelemällä kukkapenkit uudella tavalla - valkoiset liljat siellä penkissä iloisesti huiskuttelivat juurillaan ja pari tulppaanin sipuliakin oli henkilökohtaisesti noussut tervehtimään kotiinpaluutani laatoitukselle. Kivakiva. Pärpätin vaan kovasti ja polkaisin kukat valmiisiin kuoppiinsa.  Eikä tuntunut missään!