Täällä sitä vielä ollaan, omassa keskussairaalassa. Tietysti heti kardiologin tavatessani kysyin että pääsenkö äitienpäiväksi kotiin. Ei se luvannut. Vetosi suureen leikkaukseen. No, on se tietysti oikeassa.

Täytyy tässä kohdin kehua retostaa. Nousevan aortan jatkeeksi siis laitettiin uusi aortan kaari, uudet karotikset - vasemmalla noin aataminomenan korkeudelle ja oikealle bifurkaatioiden alle asti. Subclavioiden tyvet muutettiin myös proteeseiksi. Meikäläisen anatomia muutettiin alkuperäisestä sellaiseksi että aortan kaaresta lähtee nyt vain kaksi suurta suonta entisten kolmen sijasta. Lähtee siis kaksi karotista joista ylempänä haarautuu käsien suonet. Poronsarvet tuli mieleen kun näin kuvan.

Äänihuulien hermotus kiertelee juuri vaihdetun aortan ja karotisten ympärillä, joten aika näyttää saanko ääneni takaisin. Nielu on pelannut vähän paremmin kuin aikaisemmin. Kauhea syljeskely on loppunut, sillä pystyn lähes aina nielemään oman sylkeni - JEEE. Ja mikä hienointa, pystyn syömään hiukan viiliä, vanukkaita ja vauvan ruuista lihavihannessosetta ja ruusunmarjaa - ne pysyvät jotenkin suussa kasassa ja eivät harhaudu henkitorveen - ainakaan joka kerta. Niin ja voin ottaa jopa puoli teelusikallista kerrallaan suuhun, entisen kärjellisen sijasta!

Puoliso käy sitkeästi lähes joka päivä. Ja melkein joka kerta hermostun sille syyttä suotta jostakin. Enkä itse tiedä edes miksi. Anteeksi rakas ihana mieheni. Ilman sua en jaksaisi tätä.