Olen tässä ottanut vertaistukea vastaan ihan kaksin käsin. Kännykkä kuumana. Onneksi on tämä Tärkeä ystävä! Hänellä on myös pitkälti kokemusta näistä marfan -asioista vakavammasta päästä eli aortan korjaamisesta.  Kiroillaan porukalla, on se PERKELE taas niin tätä. Ja sitten puhutaan asiaa, mitä pitää ottaa huomioon, mitä pitäisi kysyä jne. Auttaa niin ihanasti käsittelemään vihaa, joka väkisinkin nostaa päätä kun oikein EPISTÄÄ (lasten keksimä sana "minua kohdellaan epäreilusti"). Sitten pystyy taas kuuntelemaan järjen ääntä.

Netissä seilatessani löysin operaatiotani koskevan artikkelin. Tässä linkki, jolla artikkelin tiedonjanoiset netistä löytävät:

Rinta-aortan sairauksien uusiutuvat hoitomuodot: avoleikkaus vai endovaskulaarihoito?

 Aortani dissekoi vuosia sitten A-tyyppisesti ja dissekaatio jatkuu molemmissa karotiksissa bifurkaatioihin asti sekä aina lonkkavaltimoihin asti laskevassa aortassa. Dissektoituneella alueella on kaikkialla sekä oikea että väärä lumen. Tyvi ja läppä vaihdettiin ensiapuna. Nyt aortan kaari on siis pullistunut halkaisijaltaan 55 mm:iin. Aortani on ymmärtääkseni selkeässä vaarassa rupturoitua.

Olen päättänyt mennä leikkaukseen, vaikka siinä on näitä riskejäkin olemassa. Toivon hartaasti että saisin vielä elää ja ilman enempiä aivovammoja, kiitos.

Tietysti voisi katsoa kuinka pitkälle elän tämän "aortamakkaran" kanssa ja ruptuura tulee kun tulee( 1v vai 5v?). Ruptuura aortankaaressa on luullakseni sen verran varma nakki että pelastumisesta on aika pienet toiveet. Tuskin tuo marevankaan parantaa selviytymismahollisuuksia ison verenvuodon sattuessa. (No tätä kappaletta ei kaiketi pitäisi edes laittaa näkösälle, mutta koska olen sitäkin ajatellut, olkoot siinä) Mutta ainakaan nyt en ole niin lammastuulella, että ilman yritystä suostuisin kuolemaan.