Tässä sitä kökötellään ensimmäistä päivää vuodeosastolla. Happinaamari on tiukasti kasvoilla, ruoka menee nokkaletkun kautta ja liuokset toista reittiä.

Aprillipäivänä tehty aortan kaaren uudelleen rakentaminen onnistui hienosti. Ylimääräiset vuorokaudet teholla ja tehostetussa valvonassa eiliseen asti kertyivät siitä että keuhkot eivät jaksaneet toimia kunnolla. Lisäksi tämä ikävä vaiva - molemmat äänihuulet ovat toistaiseksi täysin halvaantuneet. Ääneni on kuiskaus, eikä nieleminen onnistu vaan syömäni tavara lorahtaa keuhkoihin. Ja siitähän ei hyvä seuraa. Onneksi tämä aspiraatiokeuhkokume on nyt saatu kuriin.

Kauanko täällä vielä menee en osaa sanoa. Ehkä jonain päivän jaksan tehdä selko kaikesta mahdollisesta tai sitten haluan vain unohtaa.

Onneksi Puoliso on käynyt joka ikinen päivä. Jaksanut ja jaksanut, myös suunnattoman kurjien hetkien kohdalla. Silittänyt jalkoja ja muistanut sanoa, että tästä selvitään.

Kiitos ihanat ystävät tsemppaamisesta. Sitä on nyt todella tarvittu.

Olen tukevasti elämässä kiinni vaikka jalat eivät vielä kannakkaan.

Jatkan jonain toisena hetkenä.