Olen yrittänyt pysytellä viime viikot kaikessa muussa kuin marfan-asioiden pohtimisessa. Vaikeaahan se on kuten aina. Muistaa muistuttaa. Juu.
Minulla sytytys on ollut ihan hunningolla tietystä syystä. Sillon en älyä kun pitäisi ja välillä paukahtelen omia aikojani.
Tässä välissä on ollut myös Juniorin sisätautikontrolli. Echon mukaan asiat ennallaan. Junnu valittelee välillä rintakehä tuntemuksia. Jos kuulema jatkuvat pitää sitten harkita vaikkapa rasituskoetta. Jälkeen päin pälähti päähäni, että ei kai sitä. Rasituskoe kun rajoja ei saisi reuhtoa. Mitään hälyyttävää ei siis löytynyt ja pidän lääkäriä asiansa osaavana. En vaan älynnyt kysyä.
Rajoja olemme joutuneet Puolison kanssa mittailemaan. Olen mielestäni "joutunut" liiallisen huolehtimisen kohteeksi. Päiväkävelyllä Puoliso tutkaili hankea ja totesi omatoimisesti"Ettet saa mennä sinne koska pulssi nousee liikaa". Kyllä nousi. Välittömästi. Vaikken koko metsässä rämpimistä ollut ajatellutkaan. Kekkele! Rupeaa komentelemaan. Minä itse päätän. Hyvä etten heti siltä seisomalta kurvannut kuusikkoon rämpimään. Joskus aikoinaan oli todella paha tikki kysäistä "Ootko muistanut lääkkeet". Se se vasta oli paahapaaha virrrhe.
Olen yrittänyt ylläpitää tavallista arkea. Siivous ja pyykkäys hommat ovat aina olleet vähän niin ja näin. Nyt Puolison osuus on korostunut, sillä jos aikaisemmin olin joskus keskittymiskyvytön, niin nyt olen sitä pääsääntöisesti. Koko päivä voi mennä pyykkiä levitellessä ja imuria tuijottaessa. Saldona usein entistä pahempi mylläkkä kun unohdan sen mitä olin tekemässä, aloitan uuden homman ja otan siinä välissä päivänunet.
Mutta ei se mitään. Teenkin mielelläni kertaluontoisia projekteja. Juniorin huone on koluttu. Uusi kaappi hankittu. Entinen siirretty työhuoneeseeni. Jossa pitikin sitten järjestellä uusiksi. Juuri tänään kävin Keskimmäisen kanssa kaupungilla. Valittiin huoneeseen tapetit ja maalit. Ihan vähän aion olla tuunaamisessa mukana. Mielihyvä laskee verenpainetta!
Arvata saattaa, että fyysisesti olen kierroksilla. Aina välillä verenkierto tökkii. Silmä hävittää näkökenttää, pää on toiselta puolelta juntturassa. Tasapaino heittää ja kaulalla on kova paineentuntu. Päätä en voi lepuuttaa käsien varassa sillä siitä seuraa kova sykkivä paine ja kipu kaulalle ja päähän. Saman tekee kumartuminen.
Onneksi se sairaalajakso on tulevalla viikolla. Olen henkisesti viimeisilläni raskaana. Olen ihan valmis hommiin. Tulis jo ja loppuis tää odottaminen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.