Myös siitä huomaa toipuvansa, kun oma järkeily alkaa luistaa.

Tuossa kirurgian polin jälkeen aloitin siis "liemikuurin". Olo kävi surkeammaksi ja ryhdyin sitten pohtimaan asiaa. Nimittäin entäs jos ravintoliuos on yksinkertaisesti niin vahvaa, ettei se vaan yksinkertaisesti sovi minulle? Antepsiniäkin tuntui menevän maksimimäärät ja ei oikein edes riittäneet. Päätin pitää testipäivät ja heittäydyin ihan suunkautta syötävien varaan. Ja se oli oikea liike - nimittäin jäytävä närästys helpottui huomattavasti ja kuten myös syöminen suun kautta. Samaten PEGavanteen iholle työntämä rähmä väheni selvästi. Tästä sitten viisastuin - omasta mielestäni - sen vertaa että jätin ensin liemen vähemmälle ja nyt pariin päivään en ole sitä ruiskuttanut sisääni lainkaan. Uskalsin jättää liemen pois sillä suun kautta syöminen on helpottanut kummasti. Nyt ovat harvemmassa ne ruokalajit joita en pystyisi nielemään. Nesteet menevät vielä väärään osoitteeseen.  Vaaka näyttää samaa lukemaa päivästä toiseen - painoa en ole saanut nousemaan, mutta ei se ole pudonnutkaan.

Olen alkanut ensimmäisiä kertoja uskoa, että äänikin voisi tulla takaisin. Kuiskutan edelleen, mutta saan aikaiseksi välillä rääkäisyjä oikein korkeilla tai matalilla äänillä. Tiedä sitten häntä, onko se sitä oikeaa puhetta. Mutta luulen että kyse on oikeasti siitä että äänihuulet alkavat pikkuhiljaa väpättää.   Äänen muuttuminen pieneksi on sosiaalisesti vammauttavaa. Isommassa tilassa tai porukassa äänen kuuluville saaminen on oikeastaan mahdotonta. Suu täytyy olla 10 sentin päästä kuuntelijan korvasta. Jo tavallisessa kaupassa on niin paljon taustahälyä että kuulumisien vaihtaminen on todella vaikeaa. Voi kun pääsis oikein kunnolla kalkattamaan!

Parin viime viikon aikana olen huomannut vanhan tuttavani olemassa olon. Nimittäin verenkiertohäiriöt päässä ovat muistuttaneet olemassa olostaan. Suupieli on alkanut kihelmöimään ja suun sisäpuoli puutuu, toisesta silmästä häviää se näkökentän alaosa. Tänään ja eilen on lisäksi ollut "omituinen olo". Tuntuu että melkein näkee kahtena ja tasapainon pitäminen on vaikeaa - viittä vaille inhaa kiertohuimausta.

Marevania ja Klexanea on tullut käytettyä. Nykyinen Marevan annostus on aikaisempaa pienempi. Ilmeisesti tästä toipumisvaiheesta johtuen, se pompahtelee välillä alle hoitotason ja sitten pistetään Klexanea.

Inhottava yskä vaivaa yhä ja välillä öisin tuntuu oikea puoli rintakehästä poreilevan ja rohisevan. Ykskaks tuli mieleen ettei se nyt vaan ole jotain nestettä keuhkossa. Olen luvannut itselleni mennä terkkariin alkuviikosta jos se ritinä jatkuu maatessa.

Unilääkkeestä olen päässyt kokonaan eroon. Ja Pandoliakin kuluu huomattavasti vähemmän - ei ihan joka päivä tarvitse ottaa.

Leikkausjäljet kutisevat ja kiristelevät välillä aika kovastikin, mutta olen rasvannut ja venytellyt kaulan aluetta. Rintakehän alueella ja kurkun kohdalla on vielä huonosti tuntevia ihoalueita.

Pilli ja Pulla ovat hinanneet emäntäänsä ensimmäisen kerran maantienlaitaa. Mentiin komeat 400 m ilman erityisiä pysähdyksiä!