Olkkarin seinä on edelleen kesken. Yksi ja puoli maalaamatta. Kun päässä alkoi tuntua kummalta ja oleminen olemaan työlästä päätin pitää sitä mainostamaani taukoa. Jolloin tuli heti mieleen, että Mummun Ruusu on vielä istuttamatta.

Sain sen perinnöksi. Sellaisen ihanan, ikivanhan vaaleanpunaisen ehkäpä juhannusruusun taimen. Heti kun kestin tolpillani nappasin taimen kuistilta ja menin katsomaan sille paikkaa.

No, projektihan siitäkin tuli, muttamuttamutta kun täytyy ennen ensilumia saada kasvi tököttämään pihalle. Puoliso kuskasi pari säkkiä multaa ja yhdessä tuumin leviteltiin se katekankaan päälle. Juu. Mummun Ruusu pääsee oikein keon päälle, ei sitä savimaahan voi tuupata. Hukkuu ressukka. Tyvelle istutin jotain pieniä sipuleita, joista nousee kukkaset heti keväällä - ja haketta komeuden ympärille. Ettei tarvitse alvariinsa kitkeä.

Nyt onkin sitten mennyt kaksi päivää ja edelleenkään en ole maalaamiseen koskenut. Etten vaan tipu tikkailta, jos alkaa kiertämään. Samaten vasen pohje on melkoisen voimaton yhdessä käden kanssa. Odottelen sohvalla josko kohta pääsis, kun uusi värikin tuntuu vielä oikealta.

Luntakin saisi sitten tulla pihamaalle. Minä ja ruusu olemme valmiit. Tupaan ei tarvitse.