Leikkausaika vierähti hieman eteenpäin. Kirurgini soitti. Sanoi että leikkaa lasten hiihtolomaviikon jälkeen. Virallinen kutsu kaikkine ohjeineen tulee sitten lähempänä ajankohtaa. Olen vetänyt rastin sille viikolle – ja seuraavalle. Viikko vierähtää yliopistosairaalalla ja toinen keskussairaalassa. Jos kaikki menee hyvin. (Menee se)

Suurin ongelmani viime aikoina on ollut nukkuminen. Olen sitä sorttia että totun nopeasti nukahtamislääkkeisiin. Käytin tässä jaksottain lyhytvaikutteista nukahtamislääkettä tai pitkävaikutteista rauhoittavaa. Kumpikin toimii sillä minimiannoksella hyvin, mutta kun totun ja joudun lisäämään lääkettä, alkavat probleemit. Nukahtamislääke särkee päätä ja rauhoittava rauhoittaa myös seuraavan päivän.

Niinpä olen siirtynyt hyvissä ajoin takaisin luonnonmenetelmiin. Raitista ilmaa ja mukavia ajatuksia. Ja vähän jotain puuhaa. Pieni seinän maalaus nukuttaa sopivasti. Olen luvannut laittaa yhdessä ”Melkein16” kanssa huonetta uuteen uskoon. Niinpä sitten olemme kykkineet vinttikämpän matalan lappeen alla yhdessä ja kuunnelleet Frankensteinia CD:ltä. ( Ikinä en kyllä saisi sitä luettua itse, mutta tuunaillessa menettelee! Nuo ”ylevät, lempeät ja älykkäät ”sankarihahmot ja synkkämielinen F panevat välillä vähän naurattamaan. Klassikko on klassikko, jotain kummallista tenhoa siinä kuitenkin on.) Mukavasti ajatukset ohjautuvat aivan muualle ja jälkeäkin on syntynyt. Vain päätyseinän tapetti puuttuu ja kalusteiden uudet paikat. ”Melkein16” on ihana. Välillä murisee ja sitten taas nauraa.

Yritän pysyä kovasti tasapainossa henkisesti. Siksi olen kieltäytynyt rasittamasta itseäni millään MFSään liittyvillä asioilla enempää kuin on pakko. Nyt menen päivä kerrallaan ja en kykene erityisemmin syvällisempiin analysointeihin olotilani suhteen. Luulen että blogini on lähiaikoina telakalla, että saan "ajatusvapaata".

Kiitos ihanista kannustuksista, joita olen sähköpostiini saanut. Niillä jaksaa pitkälle!