Olen sinnitellyt tämän kamalan talven yli jollain tavalla. Kamalaa siksi että olen potenut kaiken viimeisimmän operaation kauhut, pelot ja surut näin ”kätevästi” kerralla jälkikäteen. Olen näemmä rakennettu niin ja se siitä.  

Kaksi echo-ja mri-kontrollia on taas takana ja suonien tilanne on luojan kiitos ennallaan. Ei ihme parantumisia havaittavissa (vitsi vitsi – jonka kokeneet marfaanikot kyllä tietävät...).

”Sain” yhden rastin lisää marfan-oireiden listaani. Tyrä! (perkele). Huomasinpa eräänä päivänä, että toisinaan vihlova oikea nivuseni on kummasti pullollaan. Alavatsa on selkeästi epäsymmetrinen alaspäin katsoessa. Lääkäri vahvisti kyseisen viisi senttisen patin tyräksi. Koska se on sydänkeuhkokoneen jäljiltä olevan arven yläosassa, syyksi ajateltiin leikkaus+marfan.  Sanoin etten vapaaehtoisesti tapaa kirurgia. Lääkäri ihanasti ymmärsi mustanpuhuvaa olotilaani ja totesi että voidaan katsella sitten puolen vuoden kuluttua mrin ja echon yhteydessä. Tyrä kun ei ole jatkuvasti kipeä eikä kuroutunut.

Olotilaani ja vointiani en nyt jaksa kummemmin ruotia, sillä olen elellyt tässä omassa henkisessä myrskyssäni viime ajat. Apua olen hakenut ja sitä kaiketi saanut. Siitä olkoon todistuksena tämä kirjoitukseni pitkästä aikaa.